maanantai, 22. elokuu 2005

Omituisia vaatekokoja

Joitain viikkoja sitten postiluukusta kolahti erään suurehkon postimyyntifirman luettelo. Silmääni iski oitis ihana omenanvihreä untuvatakki joka oli sitten ihan pakko tilata. Päättelin että koska normaalisti olen n kokoa 38 otan reilun että mahtuu villapaitaa alle- vilukissa kun olen luonnostani. Tilasin siis kokoa 40.

Muutaman viikon kulutua paketti tulikin, aattelin säästää herkut pohjalle ja katsastin ensin lapsille tilaamani vaattet, joista 90% päätyi takaisin ko.firmaan - väärän kokoisia tai mallisia.

Sormeni syyhyivät sovittamaan tuota ah niin herkullisen väristä takkia, vaan kuinkas kävikään se kiristi olkapäistä ja meni juuri ja juuri rintojeni kohdalta kiinni. Ei sellaisen kanssa oisi voinut edes ulkoilla ja sovittaessani minulla oli alla vaan T-paita. Hei haloo haluan talvitakin jonka alle voin laittaa tarvittaessa myös villapaitaa. Lähetin takin oitis takaisin ja tilasin kokoa 44  minä ihminen jonka vaatekoko on normaalisti 38!

Kyse ei ole siitä että olisin lihonut Vauvan syntymän jälkeen, mahdun hyvin normaalin kokosiin vaatteisiini, en voi käsittää kenelle ko. firman vaatteet on tehty.

"Ilmaisena" nopean tilaajan etuna sain hupparin ja siihen sopivat housut tilasin kokoa 40/42 koska ajattelin että haluan väljän oloasun, vaan kuinkas kävi huppari on niin piukka että se suunnilleen soi päälläni ja housut puolestaan putoavat jalasta! Minkä malliselle ihmiselle nämä vaatteet oikein tehdään. Annoin housut kälylleni jolle housut onneksi olivat sopivat, en uskaltanut vaihtaa pienempiinkään kun takaisin olisi tullut ehkä 3-vuotiaalle pojalleni sopivan kokoinen huppari.

Eräässä täkäläisessä vaatetuskaupassa tosin kertoivat pukevansa nykyään mallinukeilleen isompia vaatteita, kuin muutama vuosi sitten. Miksi ihmeessä pitää vaatenumeroita pienentää, eipä mene meikäläisen jakeluun.

 

sunnuntai, 7. elokuu 2005

Pakko blogata

Enpä ole paljoa ehtinyt ajatella tätäkään sitten huhtikuun. Ensin tuli se vauva ja sitten muutetiin ja sitten oli Siipalla kesäloma ja höblönböö kaikkea kaaosta muutakin. Ja banaanilaatikko meri on edeleen täällä :) Onhan tuo pienentynyt huomattavasti mutta kyllä sisätiloissa on edleen sen 20 lootaa tosin 50 on muuttanut uusille asuinsijoille ja toinen mokoma on valloittanut parvekkeen:)

Lupasin ryhdistäytyä ja aloittaa uuden elämään. Toisin sanoen eloa blogiin kiitos! Eihän tässä ole mitään järkeä että mulla on niin hieno ja ah niin trendikäs blogi ja sitten en sinne mitään kirjoita ja vielä pidän sen salaisena.

Jaksaako näitä blogeja kukaan lukea, irkkikamuilla on jokaisella blogi ja ahkerasti nuo tuntuvat niitä lukevan ja päivittelevän. Missä välissä ne ehtivät lukea toistensa kirjoitelmia ja vielä kirjoittaa omaansa.. aina kun minä tähän istuudun niin menee max 10 min ja vauva herää ..... kuten tapahtui juuri nyt!

Kolme tuntia myöhemmin..... Ihailen miten Kotikarusellin Tsu ehtii blogata ja irkata ja mökkeillä ja hoitaa kuutta lasta ja vielä tehdä fifiä ja ommella.. ei ihme sillä Tsu on supermutsi :) Ihailtavaa... ja minä yritän edes jotenkin pitää tätä blogia pystyssä.

 

 

 

perjantai, 15. huhtikuu 2005

Banaanilaatikkomeri

Minä kerään banaanilaatikoita :)

En siis mitenkään keräilyharrastukseksi vaan muuttolaatikoiksi. Ne ovart niin hyviä, kestävät montakiloa ja ovat kaikki samankokoisia ja muotoisia. Miellyttävät esteettisesti silmääni. Tosin ns "pikkuhuoneemme" näyttää enemmän banaanivarastolta kun vierashuoneelta.

Viimeksi kun muutimme meillä oli myös banaanilaatikoita, josain syystä en oisi halunnut niistä luopua laisinkaan. Nytkin ajattelen jo haikeana että joudun tuosta pinosta luopumaan. Ensin hamuamme niitä Siippani kanssa viikkotolkulla lähiseutujen kaupoista (niitä on yllättävän hankala saada, kaikki tuntuvat rakastavan niitä muuttolaatikoina ja ymmärrän hyvin että miksi) ja sitten niistä pitäisi vielä luopua.Viimeksi taisimme antaa ne naapurille jonka ystävällä on kukkatarha.

Mihin nuo nyt joutuvat, monen viikon hamuamiseni tulos. Kierrätys paperia ne eivät ole ja harvalla taloyhtiöllä on pahvikeräysroskis, soveltuvatkohan nuo edes sinne. En kehtaisi raahata koko laatikko merta takaisin Citymarketin paalauskoneeseen :D  Luullakseni banaanilaatikko on epäekologinen laatikko. Se ei sovellu kun banaanien kuskaamiseen maailman toiselta puolelta suomeen tai muuttolaatikoksi tai muuksi säilytyslootaksi. Sen jälleen käyttöarvo lienee muuten aika mitätön.

Saisinkohan säilyttää tuon laatikkomeren seuraavaa muuttoa varten... jos joskus rakennan talon kodissani on erikseen huone jonka taidan pyhittää banaanilaatikkokoelmalleni :)

perjantai, 15. huhtikuu 2005

Sektio

Minä en koskaan tule synnyttämään alakautta :(

Se on tosiasia joka tässä oisi jotenkin vaan hyväksyttävä, Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla pitkällisen yrityksen jälkeen. Koko raskauden olen haaveillut ja elänyt toivossa että tämä pienokainen tulisi normaalia alatietä ulos.... vaan eipä tule. Joku lantimitta pitäisi olla vähintään 30 ja minulla se on vain 28. Ei toivoakaan että tästä kropasta tulisi mitään elävää ulos ilman kirurgin veistä.

En mitenkään väheksy sektioäitejä, äitejähän hekin ovat, mutta itse en koe edeleenkään sektiota mitenkään synnytystapana. En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä ketkä haluavat sektion pelon takia, tarkoitan tälllä ensisynnyttäjiä jotka eivät edes tiedä mitä tuleman pitää. Minä yritin Esikoista liki  vuorokauden tuloksetta ja oisin ollut oitis valmis samaan koitokseen.

Ymmärrän toki että näin on kaikin puolin parasta, lapsi ei kärsi eikä minun tarvitsse kärsiä ja synnyttää kahtakertaa yhtä ja samaa lasta. Toki olen asiasta enemmän kuin iloinen. Mutta kun tämä ei ole järki juttu vaan minulle tunne asia. Suoran verrannollinen siihen että Ystäväni kokee olevansa jotenkin huono, epäonnistuneen imetyksen takia - vaikka asia ei olekaan näin, ei kenestäkään tule huonompaa ihmistä vaikka vauva söisi korviketta. Samanlailla minä ajattelen sektiosta koen olevani huono vaikka asia ei näin olekaan... nämä ovat näitä äitiyteen liittyviä henkimaailman juttuja joita ei voi järjellä selittää.

Äidit ajattelevat siis enemmän tunteella kun järjellä - johtuuko tämä siitä että aivot surkastuvat raskauden aikana :D

keskiviikko, 13. huhtikuu 2005

Äiti on vähän väsynyt (eikä niin kovin vähääkään)

Missä kulkee raja siinä, että kuinka väsynyt voi ihminen olla?

Pari huonosti nukuttua yötä takana ja silmäni eivät jaksa enään pysytellä auki, en kuitenkaan uskalla päivällä nukkua koska pelkään, että sitten en ainakaan saa öisin nukutuksi. Tosin nukuin päiväunet tai en olen silti väsynyt enkä nuku öisin. Asiaa ei helpota lainkaan öisin mahassa vellova vauva , eikä se että stressaan muuttoa ja tulevaa sektiota. Esikoinen menee säännöllisen epässäännöllisesti nukkumaan klo.20.30-23 ja herää säännöllisesti silti klo 7! Eikö tuo lapsi selviää siis vähemmillä unilla kuin minä, kyllä on epäreilua. Viime viikolla poikani kommentoi väsymystäni " et sinä voi olla väsynyt, kun sinä olet äiti" nerokasta tekstiä 3-vuotiaalta.

Viime yön nukkumis saldoni, menen sänkyyn klo 21 pyörin ympäri sängyssä ja hikoan , vauva melskaa mahassani (eikä sekään ikinä nuku) nukahdan herätäkseni vessaan klo1.. jonka jälkeen jatkan sängyssä pyörimistä ja nukahdan ilmeisesti hetkeksi, koska siippani sanoi tulleensa nukkumaan klo 2 eikä minulla ole siitä mielikuvaa. Herään uudestaan klo 2.30 mennäkseni vessaan, vauva aloittaa taas yöllisen rumban. En saa nukuttua joten menen katsomaan koneelle, joko synnärille illalla lähteneestä irkkikaveristani oisi tietoa - eipä ole. Pelaan hetken jotakin typerää peliä ja surffaan netissä. Sänkyyn menen takaisin lähempänä kello viittä. Poika herättää klo 7.05. Siippaa ei herää hän jatkaa uniaan, hyvä sinänsä koska hän menee illaksi töihin ja hänelläkin on univelkaa ihan tarpeeksi, hyvä että hän saa edes joskus nukuttua.

Josko ensi yö olisi parempi.